Vastamyrkky eli antidootti on aine, jota käytetään myrkytyksen hoitoon ja jonka vaikutus on myrkytyksen aiheuttajaan nähden spesifinen.[1] Täten esimerkiksi lääkehiili ei ole antidootti, koska sen vaikutus on epäspesifinen.

Vasta-aine voi olla aine, joka sitoutuu myrkkyyn ja eliminoi sen. Usein antidootti on metabolian estäjä, reseptorin kilpaileva vastavaikuttaja, virtsaerityksen kiihdyttäjä tai fysiologinen vastavaikuttaja.[2]

Useiden antidoottien vaikutusmekanismi tunnetaan melko hyvin, mutta käytännön syistä kontrolloitujen tutkimusten tekeminen on ongelmallista äkillisten myrkytysten yhteydessä. Tästä syystä vain harvojen lääkkeiden osalta tehosta on tutkimusnäyttöä.[3] Tiedot perustuvat pääosin eläinkokeisiin ja tapausselostuksiin.

Lähteet

  1. ↑ Pronczuk de Garbino J.: Evaluation of antidotes: activities of the international programme on chemical safety. J Toxicol Clin Toxicol, 1997 (35), s. 333–343. (englanniksi)
  2. ↑ Annakaisa Reponen: Tavallisimmat antidootit akutologiassa cc.oulu.fi. 2001. Arkistoitu 15.10.2013. Viitattu 2.9.2012.
  3. ↑ Hoppu K.: Myrkytysten hoito tarvitsee tuuletusta. Duodecim, 2000 (116), s. 1604-1605.

Aiheesta muualla

Myrkytyslääkkeitä
source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Antidootti