Rasitusvamma on toistuvasta ja yksipuolisesta liikkeestä aiheutunut hermojen, jänteiden tai muiden rakenteiden vaiva, kudosvaurio.[1][2]

Työelämässä tavallisimpia ovat yläraajoihin kohdistuvat rasitusvammat, vapaa-ajan liikunnassa alaraajoihin kohdistuvat.[1]

Työelämässä rasitusvammat ovat yleisiä etenkin elintarvikealalla sen tuotannollisten tehtävien yksipuolisuuden ja toisteisuuden vuoksi.[1]

Urheilussa yleisimpiä rasitusvammoja ovat jännetulehdukset, limapussin tulehdukset ja rasitusmurtumat. Rasitusvammoja tulee etenkin kestävyyslajeissa, kuten kestävyysjuoksussa, ja lajeissa, jotka sisältävät toistuvia liikkeitä, kuten tennis, voimistelu ja painonnosto.[3]

Rasitussairaus on liikuntaelimen pehmytkudossairaus, joiden synnyssä fyysisellä kuormituksella on merkittävä osuus.[4] Yläraajan rasitussairauksia ovat sivunastan tulehdus eli epikondyliitti, tenniskyynärpää eli ulkonastan epikondyliitti, jännetuppitulehdus ja rannekanavaoireyhtymä.[5]

Rasitussairauksia aiheuttavat työssä etenkin toistuvat työliikkeet, runsaasti käsivoimia vaativat tehtävät, työasennot, joissa ranteen pitää olla taivutettuna, kylmä sekä tärinä. Yhdessä esiintyessään nämä tekijät voimistavat toistensa vaikutusta.[5]

Joitain rasitusvammoja ja rasitussairauksia

Katso myös

Lähteet

  1. a b c Rasitusvammat Työterveyslaitos. Arkistoitu 19.12.2019. Viitattu 19.12.2019.
  2. Lääketieteen sanasto: rasitusvamma Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 19.12.2019.
  3. Urheiluvammat, s. 6. Docendo, 2011. ISBN 978-951-0-37461-0
  4. Lääketieteen sanasto: rasitussairaus Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 19.12.2019.
  5. a b Kirsi Tarnanen, Helena Varonen ja Antti Malmivaara: Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet Terveyskirjasto. 28.8.2013. Duodecim. Viitattu 19.12.2019.