Knowledge Base Wiki

Pervez Musharraf
پرويز مشرف
Pakistanin 12. presidentti
20. kesäkuuta 2001 – 18. elokuuta 2008
Edeltäjä	Muhammad Rafiq Tarar
Seuraaja	Asif Ali Zardari
Presidentti
2001–2008
Henkilötiedot
Syntynyt	11. elokuuta 1943 Delhi, Brittiläinen Intia
Kuollut	5. helmikuuta 2023 (79 vuotta) Dubai, Arabiemiraatit
Ammatti	sotilas
Puoliso	Sehba Musharraf
Tiedot
Puolue	Pakistanin muslimiliitto
Uskonto	islam
Aiheesta muualla
www.generalpervezmusharraf.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pervez Musharraf (urduksi ‏پرويز مشرف‎; 11. elokuuta 1943 Delhi, Brittiläinen Intia^[1][2][3] – 5. helmikuuta 2023 Dubai, Arabiemiraatit^[4]) oli pakistanilainen sotilas ja poliitikko. Hän oli Pakistanin sotilasjohtaja vuosina 1999–2008, vuodesta 2001 presidenttinä. Hän nousi valtaan verettömällä vallankaappauksella. Musharraf erosi tehtävästä 18. elokuuta 2008.^[5]

Musharraf syntyi vuonna 1943 Delhin Daryaganjin kaupunginosassa Brittiläisessä Intiassa. Intian jaon jälkeen perhe siirtyi Pakistaniin lähelle Karachia vuonna 1947. Musharraf oli toinen kolmesta pojasta. Hänen isänsä oli keskiluokkaa, isä Syed Musharrafuddin työskenteli Pakistanin Turkin suurlähetystössä virkamiehenä 1949–1956, jolloin perhe asui Ankarassa jossa Pervez oppi puhumaan turkin kieltä.

Musharraf kävi Forman Christian College -yliopistoa Lahoressa. Vuonna 1961 hän meni Pakistanin sotilasakatemiaan Kakulissa, ja hänet määrättiin valmistuttuaan 1964 tykistörykmenttiin. Myöhemmin hän liittyi erikoisjoukkoihin. Hän opiskeli muun muassa Royal College of Defence Studiesissa Isossa-Britanniassa. Musharraf yleni nopeasti armeijassa, joka hallitsivat pääosin punjabit, vaikka hän puhui äidinkielenään urdua.

Musharraf osallistui Intian vastaiseen sotaan 1965 tykistön 2. luutnanttina osana 1. panssaridivisioonaa. Toisessa sodassa 1971 hän palveli kommandokomppanian päällikkönä. Myöhemmin hän komensi tykistörykmenttejä, tykistöprikaatia ja 15. tammikuuta 1991 kenraalimajuriksi ylennettynä jalkaväkidivisioonaa.

Vuonna 1998 häneen luottanut pääministeri Nawaz Sharif nimitti hänet pääesikunnan päälliköksi vanhempien upseerien ohi. Häntä edeltänyt kenraali Jehangir Karamat oli joutunut eromaan vaadittuaan armeijalle osaa valtion päätöksenteossa. Vuoden 1998 Kashmirin kriisin aikana kenraali Musharraf oli usein esillä mediassa antamassa lausuntoja. Raporttien mukaan armeijan johto oli tyytymätön pääministerin yrityksiin hakea kriisiin diplomaattista ratkaisua, kun Pakistanin tukemat sissit estivät Intian menestyksen.^[6]

Musharrafista tuli maan johtaja vallankaappauksessa 12. lokakuuta 1999. Tuona päivänä pääministeri Nawaz Sharif yritti erottaa hänet ja nimittää armeijan johtoon ISI-tiedustelupalvelun johtajan Khwaja Ziauddinin. Vanhemmat armeijan kenraalit kieltäytyivät hyväksymästä erottamista. Musharraf oli tuolloin poissa maasta ja astui välittömästi lentokoneeseen palatakseen. Sharif määräsi Karachin lentokentän suljettavaksi estääkseen koneen laskeutumisen, mutta kenraalit ottivat sen haltuunsa ja poistivat Sharifin vallasta.

Tuolloin virassa ollut presidentti Muhammad Rafiq Tarar sai jäädä asemaansa kesäkuuhun 2001 asti, jonka jälkeen Musharraf nimitti itsensä presidentiksi 20. kesäkuuta 2001. Pian tämän jälkeen hän neuvotteli Intian pääministeri Atal Behari Vajpayeen kanssa Agrassa.^[6]

Pian Musharrafin kaappauksen jälkeen hänen valtansa laillisuus haastettiin, jonka jälkeen Musharraf määräsi tuomarit vannomaan uskollisuutta sotilashallinnolle. Monet tuomarit kieltäytyivät ja korkein oikeus täytettiin kenraalien luottomiehillä. Tämän jälkeen järjestettiin 12. lokakuuta 2002 uudet vaalit, joissa koottiin kaappauksen jälkeen hajotetun parlamentin tilalle uusi. 30. huhtikuuta 2002 järjestettiin kansanäänestys, jolla Musharrafin kautta jatkettiin viisi vuotta. Parlamentissa enemmistön sai Musharrafia tukeva muslimiliiga-Q (PML-Q). Hänen vastustajansa kuitenkin estivät parlamentin työskentelyn yli vuodeksi, kunnes Musharraf teki sopimuksen Muttahida Majlis-e-Amal -koalition kanssa ja lupasi jättää armeijan, mitä hän ei kuitenkaan vielä tehnyt. Tällä tuella säädettiin perustuslain 7. lisäys, joka laillisti vuoden 1999 vallankaappauksen ja sen jälkeiset määräykset. Musharraf voitti myös valitsijamiesten luottamusäänestyksen 1. tammikuuta 2004 ja presidenttikaudelle lokakuuhun 2007 asti.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Musharraf toimi läheisesti Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa sodassa terrorismia vastaan. Neuvotteluissa ulkoministeri Colin Powellin kanssa Pakistan luovutti Yhdysvaltain käyttöön kolme lentotukikohtaa Afganistanin kampanjaa varten.

Kenraali Musharraf yritettiin murhata useaan kertaan hänen hallintokautensa aikana. Kolmas yritys tapahtui 14. joulukuuta 2003 pommilla ja 25. joulukuuta 2003 kaksi itsemurhapommittajaa iski ja surmasi 16 ihmistä, mutta Musharraf selvisi molemmissa tapauksissa erittäin vähin vammoin. 6. heinäkuuta 2007 hänen lentokonettaan ammuttiin.^[6][7]

Ehkä vakavin haaste Musharrafin vallalle sitten vuoden 1999 alkoi kun hän erotti 9. maaliskuuta 2007 korkeimman oikeuden presidentin Iftikhar Muhammad Chaudhryn syytettynä korruptiosta. Chaudhry kieltäytyi eroamasta armeijan ja turvallisuuspalvelun painostuksesta huolimatta. Lain mukaan Musharrafin oli luovuttava vuoden 2007 lopussa asevoimien komentajan asemasta, minkä pitämistä häntä vastustavat tuomarit vaikeuttivat. Oikeutta kiinnostivat lisäksi maan katoamistapaukset, joihin tiedustelupalveluja pidettiin osallisina.

Päätuomaria kannattavat mielenosoittajat järjestivät protesteja, joista osa kääntyi väkivaltaisiksi. Muun muassa uskonnollisten puolueiden blokki MMA yritti saada Musharrafia eroamaan ja vaati aikaistettuja vaaleja. Kiistan aikaan tapahtui myös Punaisen moskeijan piiritys, jonne linnoittautuneiden islamistien kukistamisessa armeija surmasi satoja ihmisiä. Samassa heinäkuussa tapahtui myös viimeisin murhayritys. Moskeijan verilöylyn jälkeen maassa oli levotonta. Elokuun alkuun mennessä itsemurhapommittajat surmasivat yli 200 ihmistä, lähinnä sotilaita ja poliiseja, ja maan pelättiin ajautuvan sisällissotaan.^[8]

Korkein oikeus päätti 20. heinäkuuta 2007 palauttaa erotetun Chaudhryn virkaansa vastoin Musharrafin tahtoa.^{[9][10][11][12][13]}

Musharraf valittiin uudelle presidenttikaudelle 6. lokakuuta 2007. Valinnan tekivät hänen tukijoidensa hallitsema parlamentti ja neljän paikallisparlamentin jäsenet. Parlamentissa hän sai 252 annetusta 257 äänestä. Hänen kilpailijansa Wajihuddin Ahmed sai kaksi ääntä. Opposition jäsenet erosivat vastalauseeksi parlamentista.

Korkein oikeus päätti tutkia Musharrafin ehdokkuuden laillisuutta, koska hän oli edelleen armeijan johdossa, mutta lupasi taas erota asemasta, jos tulisi valituksi presidentiksi.^[14][15]

Musharraf julisti 3. marraskuuta 2007 maan hätätilaan, keskeytti perustuslain voimassaolon ja erotti korkeimman oikeuden presidentin. Yksityisten ja kansainvälisten televisiokanavien lähetykset keskeytettiin. Poliisi saartoi korkeimman oikeuden ja tuomarit määrättiin vannomaan vala ”väliaikaiselle perustuslailliselle järjestykselle”. Tästä kieltäytyneet seitsemän tuomaria yhdestätoista erotettiin. Musharrafia vastustanut Chaudhry korvattiin häntä tukevalla Abdul Hamid Dogerilla.^[16]

Musharraf vannoi ensimmäisen kerran virkavalan siviilipresidenttinä 29. marraskuuta 2007, kahdeksan vuotta sotilasvallankaappauksensa jälkeen.^[17] Puheessaan 18. elokuuta 2008 Musharraf ilmoitti eroavansa presidentin virasta. Samalla hän puolustautui virkavirhesyytöksiä vastaan.^[5]

Musharraf tuomittiin joulukuussa 2019 poissaolevana kuolemaan maanpetoksesta. Hän asui maanpaossa Dubaissa, minne hän lähti sairaalahoitoon vuonna 2016. Tuomion jälkeen Musharraf lähetti julkisuuteen videoviestin, jossa hän tuomitsi häntä vastaan nostetut syytteet perusteettomiksi. Syytettä on käsitelty vuodesta 2013 lähtien.^[18] Musharraf kuoli helmikuussa 2023 amyloidoosiin^[4].

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pervez Musharraf Wikimedia Commonsissa

Pakistanin presidentit

Mirza (1956–1958) | A. Khan (1958–1969) | Y. Khan (1969–1971) | Bhutto (1971–1973) | Chaudhry (1973–1978) | Zia ul-Haq (1978–1988) | I. Khan (1988–1993) | Sajjad (1993) | Leghari (1993–1997) | Sajjad (1997–1998) | Tarar (1998–2001) | Musharraf (2001–2008) | Soomro (2008, virkaatekevä) | Zardari (2008–2013) | Hussain (2013–2018) | Alvi (2018–2024) | Zardari (2024–