Polio
Polioviruksia
Polioviruksia
Luokitus
ICD-10 A80, B91, P35.8
ICD-9 045, 138
Tautitietokanta 10209
MedlinePlus 001402
MeSH C02.182.600.700
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Polion vaurioittama lapsi
Polion aiheuttamassa hengityshalvauksessa käytetty rautakeuhko

Polio (vanh. lapsihalvaus) tai Heine-Medinin tauti[1] (poliomyelitis) on viruksen aiheuttama sairaus. Valtaosa tartunnoista on oireettomia ja useimmilla tartunnan saaneilla oireet ovat lieviä, kuten kuumetta, kurkkukipua ja huonovointisuutta. Vakavampia oireita kuten halvausta tai aivokalvontulehdusta esiintyy noin yhdellä prosentilla tartunnan saaneista. Halvaukseen sairastuneilla kuolleisuus on noin 5–10 prosenttia; puolet halvaukseen sairastuneista toipuu kokonaan ja lopuilla esiintyy pysyviä haittoja. Halvausoireita tartunnan saaneista arvioidaan esiintyvän yhdellä neljästäsadasta. Aikoinaan käytetty nimi "lapsihalvaus" tulee siitä, että tauti tarttuu noin 600 kertaa todennäköisemmin lapsiin kuin aikuisiin, joskin aikuisilla tauti on vakavampi.

Poliota on nimitetty toisinaan Heine-Medinin taudiksi Jakob Heinen ja Oskar Medinin mukaan. Medin osoitti, että tauti on tarttuva ja esiintyy epidemioina.[1]

Historia

Vanhin tunnettu tapaus näkyy 3000 vuotta vanhassa egyptiläisessä kuvassa, jota säilytetään Kööpenhaminan glyptoteekissa. Kuvan potilaan oikea sääri on surkastunut säännönmukaisella tavalla.[2] Suomessa poliotapaukset herättivät erityisen suurta huomiota 1950-luvulla. Vuosina 1950–1959 polioepidemiat aiheuttivat 2 893 suomalaisen halvaantumisen, ja 8,2 prosenttia näistä johti potilaan kuolemaan. Synkin vuosi oli 1956, jolloin 619 halvauksen saaneesta menehtyi 37. Vuonna 1960 polion aiheuttamia halvaustapauksia todettiin vielä 273, mutta vuonna 1961 vain 28 ja vuonna 1962 enää kaksi. Jyrkän vähentymisen katsotaan olleen tehokkaan rokotuskampanjan ansiota.[3]

Poliovirus

Sairauden aiheuttaa ruoansulatusjärjestelmän kautta kehoon tunkeutunut poliovirus. Sairaus saattaa levitä verenkiertoon ja keskushermostoon aiheuttaen lihasheikkoutta ja vakavimmassa tapauksessa halvauksen. Poliovirus (PV) on pikornaviruksiin kuuluva hyvin pienikokoinen ja erittäin virulentti RNA-virus, joka on sukua hepatiitti A:lle. Viruksesta on olemassa 12 alatyyppiä, joista kolme aiheuttaa taudin. Immuniteetti yhdelle alatyypille ei suojaa muita alatyyppejä vastaan.

Polio leviää ulosteen ja ilmassa olevien hiukkasten avulla. Ensimmäisen tehokkaan rokotteen poliota vastaan kehitti Jonas Salk; rokote otettiin käyttöön vuonna 1954. Poliotartunnan saaneet pienet lapset selviävät sairaudesta todennäköisimmin lievin oirein ja saattavat saada immuniteetin sairautta vastaan. Polion itämisaika on 3–35 vuorokautta, ja tartunnan jälkeen virusta esiintyy potilaiden eritteissä. Poliovirus etsiytyy keskushermoston motorisiin hermoihin, jotka sijaitsevat selkäytimen ja ydinjatkoksen harmaassa aineessa (muinaiskreikan poliós (πολιοσ, harmaa).

Sairauden kulku

Noin 90 prosentilla tartuntatapauksista poliovirus ei aiheuta minkäänlaisia oireita. Vaikka potilas ei itse tiedä saaneensa tartuntaa, hänen nenänielunsa eritteissä ja ulosteissaan on riittävästi viruksia muiden ihmisten tartuttamiseksi. Vaikka potilaasta otettaisiinkin näytteitä, tavanomaisessa PCR-tyypityksessä polio ei erotu muista enteroviruksista. Suomessa polion erotusdiagnoosiin vaadittavat koettimet ovat saatavilla ainoastaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laboratoriossa, jonne kaikki epäillyt polionäytteet täytyykin lähettää.[4]

Noin 5 prosentilla tartuntatapauksista tauti aiheuttaa lievän flunssan kaltaisen tilan, johon sisältyy kuumeilua (38–39 Â°C), väsymystä, lihasheikkoutta sekä yleisiä vilustumisen oireita. Tätä tilaa kutsutaan abortiiviseksi polioksi. Ilman laboratoriokokeita sitä on lähes mahdotonta erottaa tavanomaisesta flunssasta.

4–5 % tartuntatapauksista kehittää ei-paralyyttisen polion. Heillä tauti muistuttaa vakavaa influenssaa, johon liittyy korkea kuume, oksentelua, ripulointia, väsymystä, lihasoireita ja vatsaoireita, ja tauti menee ohi noin 2–7 vuorokaudessa. Virus on aiheuttanut taudin, mutta elimistön immuunijärjestelmä on saanut siitä nopeasti yliotteen, ja tauti paranee ilman halvausoireita.

Joskus harvoin tauti kuitenkin pahenee. Noin 0,25 % (0,1 % lapsilla, 1,3 % aikuisilla) tartunnoista seurauksena on paralyyttinen eli halvaannuttava polio. Virus lisääntyy nopeammin kuin immuunijärjestelmä kykenee tuottamaan vasta-aineita, ja virus tuhoaa selkäytimen etusarven motorisia hermosoluja. Tautiin liittyy hyvin korkea, yli 40 Â°C kuume, joka voi kestää viisikin vuorokautta. Taudin akuutti vaihe voi kestää noin kolme viikkoa. Seurauksena on hermosoluston tuhoutuminen ja niihin liittyvien vartalon ja raajojen lihasten halvaantuminen. Halvaantuneet raajat jäävät veltoiksi, mutta niissä säilyy tunto. Noin 79 % halvaannuttavista poliotapauksista (noin 0,2 % kaikista) halvaukset rajoittuvat raajoihin, yleensä alaraajoihin. Mahdollista on myös vatsalihasten tai selkälihasten halvaantuminen. Noin 50 % paralyyttisistä poliotapauksista halvausoireet paranevat noin puolessa vuodessa terveinä säilyneiden hermosolujen kasvattaessa uusia aksoneja lihaksiin ja korvatessa tuhoutuneet hermosolut. Paraneminen voi jatkua aina kahteen vuoteen asti.

Polio voi levitä selkäytimestä ydinjatkokseen ja aivoihin. Tällöin seurauksena on hengitystä, nielemistä ja kasvojen lihaksia käyttävien hermojen tuhoutuminen ja halvaantuminen. Nämä bulbaarioireet ovat erittäin vakavia, sillä hengityselimistön halvaantuminen johtaa kuolemaan. Bulbaarioireita esiintyy noin 19 % kaikista paralyyttisistä poliotapauksista, ja ennen ylipainehengityslaitteen käyttöönottoa 25–75 % heistä kuoli; ylipainehengityslaitteilla kuolleisuus saatiin laskemaan noin 15 prosentin tienoille. Noin 2 % tapauksista halvausoireet rajoittuvat vain bulbaarioireisiin. Vaikka noin 20 % paralyyttisistä poliotapauksista pallea ja muut hengityslihakset halvaantuvat ja heidän hoidossaan joudutaan turvautumaan hengityslaitteeseen, vain noin joka tuhannennelle paralyyttiselle poliopotilaalle hengityshalvaus jää pysyväksi.

Ennuste

Miehillä kuolleisuus on suurempaa kuin naisilla, mutta henkiinjääneistä miehet paranevat useammin työkykyisiksi. Paralyyttisistä poliotapauksista kaikkiaan

  • noin 10 prosenttia kuolee taudin akuutissa vaiheessa
  • noin 50 prosenttia paranee täysin
  • noin 25 prosenttia paranee osittain
  • noin 15 prosentilla halvaus jää pysyväksi

Halvauspotilaan hoito

Halvauspotilaan hoitoon voidaan ryhtyä välittömästi taudin akuutin vaiheen väistyttyä. Ensisijalla on fysioterapia. Mikäli kyseessä on hengityselimistön halvaus, hoitoon voidaan ryhtyä kun potilas kykenee itse hengittämään, yleensä noin 2–6 kuukauden jälkeen.

Australialainen sairaanhoitaja Elizabeth Kenny (1880–1952) hoiti poliota fysioterapian keinoin ennen rokotteen keksimistä. Häntä pidetään poliopotilaiden fysioterapian uranuurtajana. Terapian tarkoituksena on saada terveinä säilyneet hermot kasvattamaan uusia aksoneita ja saattamaan lihakset jälleen toimintakuntoon, ja toisaalta estää lihasten surkastuminen (lihasdystrofia). Ennuste on yleensä hyvä, ja useimmat potilaat paranevat noin puolessa vuodessa. Mikäli halvaus kestää yli vuoden, halvaus on todennäköisesti jäänyt pysyväksi.

Useimmat poliosta selvinneet kykenevät elämään täysin normaalia elämää ilman minkäänlaisia ongelmia. Mikäli halvausoireet jäävät pysyviksi, ne yleensä esiintyvät alaraajoissa (paraplegia) tai toisella puolella kehoa (hemiplegia). Neliraaja- tai hengityshalvaus esiintyy noin 0,1 prosentissa paralyyttisistä poliotapauksista. Vuonna 2006 Suomessa oli elossa 1950- ja 1960-lukujen polioepidemioista vielä neljä poliopotilasta, jotka joutuvat turvautumaan hengityslaitteeseen. Ensimmäinen käyttökelpoinen hengityslaite oli 1929 kehitetty alipaineresipiraattori, rautakeuhko, joka pysyi käytössä 1950-luvulle. Vuoden 1952 suuren epidemian aikana Kööpenhaminan Blegdamshospitaletin anestesialääkäri Björn Ibsen kehitti ylipainehengityslaitteen, joka syrjäytti rautakeuhkon[5]. Nykyisin yleisimmin käytetyssä ylipainehengityslaitteessa laite puhaltaa letkulla kurkkuavanteen kautta lämmitettyä ja kostutettua ilmaa keuhkoihin.

Eräissä tapauksissa polion sairastaneet voivat saada uudelleen oireita (yleensä lihasheikkoutta) vuosikymmeniä tartunnan jälkeen. Tätä kutsutaan polion myöhäisoireiksi. Niitä esiintyy noin puolella kaikista paralyyttisen ja 30 prosentissa kaikista ei-paralyyttisen polion sairastaneilla. Joissakin tapauksissa myös abortiivinen polio voi aiheuttaa myöhäisoireita. Myöhäisoireiden synty ei tällä hetkellä (2006) ole täysin selvillä, mutta syyksi oletetaan hermoston luontainen kuluminen ja "ylirasitettujen" hermojen väsyminen ja loppuun palaminen. Ainoa hoito on lepo ja lihaksiston ylirasittamisen välttäminen.

Polion torjunta

Koska kyseessä on virustauti, taudin akuuttia vaihetta ei voida hoitaa. Samoin, koska hermosolut uusiutuvat hyvin hitaasti, tuhoutuneita hermosoluja ei voida korvata. Tulevaisuudessa halvausoireita ehkä voidaan hoitaa kantasoluhoidoilla, mutta painopiste on ennaltaehkäisyssä ja rokotuksissa.

Ensimmäisen toimivan poliorokotteen keksi Jonas Salk 1954. Muutaman vuoden päästä Albert Sabin laski markkinoille oman rokotteensa. Salkin rokote sisältää tapettuja viruksia, ja se annetaan pistoksella; Sabinin elävää mutta heikennettyä virusta sisältävä rokote voidaan ottaa suun kautta esimerkiksi sokeripalaan imeytettynä ("sokeripalarokote"). Salkin rokote on turvallinen, mutta antaa vain osittaisen suojan; Sabinin rokotteeseen liittyy tartuntariski (noin 0,00001 prosenttia) mutta sen avulla saadaan pysyvämpi immuniteetti kuin Salkin rokotteella. Rokotteilla polio saatiin hävitettyä teollisuusmaista 1950- ja 1960-luvuilla.

1970-luvulla polio iski takaisin kehitysmaissa. Elintason kohotessa ihmisten luontainen vastustuskyky oli heikentynyt, ja polioepidemiat iskivät nyt Intiassa, Aasiassa ja Afrikassa. Miljoonat ihmiset kuolivat tai halvaantuivat loppuiäkseen. Rotary International käynnisti kampanjan poliorokotusten organisoimiseksi ja polion torjuntaan. Rokotusten ansiosta poliotartunnat on saatu rajattua.

Viimeinen Suomessa tavattu polioepidemia oli vuosina 1984–1985, jolloin ryhdyttiin koko kansan kattaviin joukkorokotuksiin. Rokotuksissa käytettiin ns. "sokeripalarokotetta", kouluikäiset lapset kuitenkin rokotettiin pistoksella ennen sokeripalarokotuksia. Virus oli tyyppiä 3 ("Leon"), jota vastaan alkuperäinen rokote ei kaikissa tapauksissa antanut vasta-aineita[6]. Epidemia aiheutti yhden teinipojan kuoleman ja parikymmentä halvaantumistapausta ennenkuin se saatiin kuriin.

Vuonna 2004 Maailman terveysjärjestö WHO julkisti kolmen miljardin dollarin kampanjan polion hävittämiseksi maapallolta vuoteen 2006 mennessä. Tällä hetkellä sairaudesta kärsitään lähinnä Pakistanissa ja Afganistanissa. Alkuvuonna 2017 poliota oli enää kolmessa maassa.[7]

WHO julisti 25. elokuuta 2020 polion hävitetyksi Afrikassa. Viimeisestä tapauksesta Nigeriassa oli tuolloin kulunut neljä vuotta.[8]

Polion esiintyminen

Poliota on suurimmassa osassa maailmaa pidetty jo hävitettynä tautina. Kuitenkin rokoteperäiseen polioon sairastuminen on Kansanterveyslaitoksen mukaan Suomessakin mahdollista kattavista rokotuksista huolimatta.[9] Aiemmin kolmannen maailman maista, esimerkiksi Afrikasta ja Intiasta, tulevien siirtolaisten vuoksi oli polion uhkaa Euroopassa, mutta vuoden 2016 jälkeen ei Afrikassa ole havaittu poliota[10][11] ja vuonna 2020 Afrikka julistettiinkin poliosta vapaaksi.[12] Ongelmana on edelleenkin että rokotteissa olevat elävät muuntuneet virukset lähtevät leviämään jos väestön rokotesuoja on puuttellinen. Länsimaissa ei käytetä enää eläviä viruksia sisältäviä rokotteita.[11] Tietyt uskonnolliset ryhmät Euroopassa ja muualla maailmassa, kuten Nigerian ja Pakistanin muslimit, välttelevät poliorokotusten ottamista. Osittain tästä syystä noin 12 miljoonaa eurooppalaista lasta oli vuonna 2013 poliorokotusohjelmien ulkopuolella.[13] Lisäksi riskialueiden kuten Syyrian poliittisen epävakauden ansiosta taudinkantajat siirtyvät EU:n ja Euroopan talousalueen alueille.[14]

Suomalaisissa jätevesissä tavattiin ainakin vielä vuonna 2013 yhä polioviruksia. Silloin tavattiin kaikkia kolmea viruksen tyyppiä.[15] Suomessa jätti vuonna 2018 vielä joukko rokotevastaisia ihmisiä rokottamatta lapsensa poliota vastaan, mikä aiheuttaa sen, että laumasuoja saattaa jäädä liian alhaiseksi. Se saattaa tehdä epidemian mahdolliseksi.[16]

Maailman terveysjärjestö WHO julisti vuonna 2019, että villi polioviruksen tyyppi 3 on saatu kokonaan hävitetyksi maailmasta. Aiemmin vuonna 2015 saatiin villi poliovirustyyppi 2 hävitettyä. Jäljellä on enää tyyppi 1, jota leviää villinä vain Afganistanissa ja Pakistanissa.[11] Vuonna 2021 Tadžikistanissa on tavattu useita kymmeniä poliotapauksia, joissa taudinaiheuttajana on villiintynyt rokoteperäinen tyypin 2 poliovirus (cVDPV2).[17]

Vuonna 2022 New Yorkin osavaltion kahdessa piirikunnassa (Rockland ja Orange) Yhdysvalloissa tavattiin poliota jätevesitutkimuksissa. Yksi sairastunut sai halvauksen jalkoihinsa. Viranomaisten mukaan polioon sairastuneita saattaa olla satoja. Mainitun kahden piirikunnan poliorokotekattavuus on suhteellisen matala. Lapsista noin 60 % on saanut kolme annosta poliorokotetta ennen toista syntymäpäiväänsä. Yhdysvalloissa vastaava luku on 93 %.[18]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja osa 5 p. 1455
  2. ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 1. Egypti - Etu-Aasia, s. 333-334. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09729-2
  3. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palsta 1376. Helsinki: Otava, 1963.
  4. ↑ Savolainen-Kopra, Blomqvist, Nohynek, Salminen & Tiittala: Kansallinen varautumissuunnitelma polion paluun torjumiseksi 2018-2020. THL 2018
  5. ↑ https://www.smithsonianmag.com/innovation/how-polio-outbreak-copenhagen-led-to-invention-ventilator-180975045/
  6. ↑ https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000007815656.html
  7. ↑ Polio Now Global Polio Eradication Initiative. Viitattu 25.5.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Afrikka saavutti tärkeän merkkipaalun: Villi poliovirus on saatu hävitettyä Ilta-Sanomat
  9. ↑ Roivainen, Merja & Hovi, Tapani: Eläviä polioviruksia sisältävää rokotetta (OPV) tarvitaan polion hävittämiseen – mutta tämä voi onnistua vasta kun OPV:n käyttö on lopetettu!. Kansanterveys -lehti, 2007, nro 10, s. 16–17. Kansanterveyslaitos. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.10.2019.
  10. ↑ Kerttumäki, Rosa: Nigeriassa polio on halvaannuttanut kaksi lasta Yle Uutiset. 12.8.2016. Viitattu 25.10.2019.
  11. ↑ a b c Kallunki, Elisa: Historiallinen etappi saavutettu: kaksi poliovirusta hävitetty, yksi jäljellä Yle Uutiset. 24.10.2019. Viitattu 25.10.2019.
  12. ↑ Polio on saatu kitkettyä Afrikasta www.iltalehti.fi. Viitattu 26.8.2020.
  13. ↑ Butler, Declan: Polio risk looms over Europe – Cases in Syria highlight vulnerability of nearby countries to the viral disease. Nature, 29.10.2013, 502. vsk, nro 7473, s. 601–602. doi:10.1038/502601a ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
  14. ↑ Suspected outbreak of poliomyelitis in Syria: Risk of importation and spread of poliovirus in the EU European Centre for Disease Prevention and Control – ECDC. 24.10.2013. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
  15. ↑ Kataja-Lian, Marika: Tampereen poliovirus on täysi mysteeri – leviää jätevesissä yhä eikä levittäjää ole löydetty Yle Uutiset. 2.11.2013. Viitattu 25.10.2019.
  16. ↑ Köngäs, Päivi: Polion sairastaneen on vaikea käsittää, miksi niin moni jättää lapsensa rokottamatta: "Ihmiset eivät ymmärrä, mitä polio on ollut" Yle Uutiset. 23.10.2018. Viitattu 25.10.2019.
  17. ↑ GPEI: Tajikistan (englanniksi) viitattu 25.10.2021
  18. ↑ New York Health Department says hundreds of people may be infected with polio virus - cbsnews.com

Aiheesta muualla

 

source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Polio